Jyrki Kasvi kirjoittaa Yleisradion blogissaan robotisaatiosta. Kirkkain silmin hän maalaa eteemme kuvaa uudesta uljaasta automaattisesta tulevaisuudesta, jossa ihminen on vapautettu työn tekemisen taakasta. Siirtyminen robottiyhteiskuntaan on hänen mukaansa vääjäämätön; joko hyväksymme sen tai itkemme ja hyväksymme. Eiväthän luddiititkaan onnistuneet tuhoamaan kehruu-Jennyjä. Vastarinta on turhaa, sanoisivat Star Trekin tunteettomat borgit.
Hurmioituneilla teknologiafantasioilla on pitkät perinteet. Kasvin kirjoitus muistuttaakin robottifantasioiden kulta-ajan, 1950-luvunvisioita, joissa autot lentävät, talot puhuvat isännilleen ja robotit imuroivat emäntien puolesta. Kasvin kirjoitus on malliesimerkki teknologiauskosta. Aikamme taipumuksena on ajatella, että tieteen avulla ihminen keksii ratkaisut kaikkiin ongelmiin. Esimerkiksi lääketieteen voittokulkua tutkimalla voi helposti saada sellaisen käsityksen, että ihminen tulee ennemmin tai myöhemmin voittamaan kaikki sairaudet. Kun tutkii tietotekniikan kehitystä, tulee luonnollisesti siihen käsitykseen, että tekoäly korvaa vajavaisen ihmisen puutteet ennemmin tai myöhemmin.
Ympäristöongelmat ovat tiedeuskon sokea piste. Ilman lääketieteen huikeaa kehitystä ihmiset eivät eläisi säännönmukaisesti lähes satavuotiaiksi. Tieteen ansiosta planeetallamme on yli seitsemän miljardia luonnonvarojen kuluttajaa. Ilman fossiilisten polttoaineiden hyödyntämistä ilmakehä ei uhkaisi nyt lämmetä sivilisaatioiden kestokyvyn yli. Aiheuttamamme sukupuuttoaalto johtuu sekin teknologian tuomista mahdollisuuksista hyödyntää luonnonvaroja ja muita eliölajeja. Ilman petrokemiaa emme olisi keksineet muoveja, jotka nyt täyttävät meriämme. Ilman ydinfysiikkaa ei Tshernobylin ja Fukushiman onnettomuuksia olisi tapahtunut. Tietoliikenne- ja viestintäteknologia mahdollistaa tietoyhteiskunnan, joka nielee valtavia määriä energiaa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Tieteen edistyksellisyyteen uskova on tietenkin kärkäs väittämään, että tiede ratkaisee syntyneet ympäristöongelmat. Usko elää vahvana, vaikka minkäänlaista näyttöä tästä ei ole. Teknologia ei pelasta ympäristöongelmilta, se aiheuttaa niitä. Ihmisten määrä lisääntyy, kasvihuoneilmiö voimistuu, meret täyttyvät muovista, lajisto köyhtyy, metsäkato leviää. Teollisuus toki ottaa myöhästyneitä, haparoivia askeleita kohti energiatehokkuuden parantamista ja ekologisempia prosesseja ja materiaaleja, mutta ns.rebound-ilmiö vie niidenkin hyödyt. Yhtäällä säästyvä energia yksinkertaisesti kulutetaan toisaalla.
Tiedeuskoisissa utopioissa korostuu aina ihmisen rationaalisuus, älykeskeisyys. Robotti siivoaa rationaalisen tulevaisuuden ihmisen kodin, sillä eihän järkevä ihminen toki tuhlaa aikaansa siivoamiseen. Tulevaisuuden jääkaappi tilaa ruoat itse ruokakaupasta, koska eihän järkevä ihminen viitsi ravata ruokakaupoissa. Tulevaisuuden koti säätää itse lämpötilansa, jotta ihmisen ei tarvitse. Tulevaisuuden ihmisellä on aina parempaa tekemistä kuin viettää arkista elämää tylsine ja toistuvine tehtävineen. Tulevaisuuden ihminen on näissä visioissa kuin pyörätuoliin sidottu Stephen Hawking, puhdas mieli ilman ruumiin rajoitteita.
Teknologiatutkija Mika Pantzar on havainnut, että teknologiauskoisten tulevaisuusvisioiden taustalta löytyy usein eräänlaista kartesiolaista ajattelua. Ihmisen toiminnot ajatellaan toisistaan erillisiksi, mielen ja ruumiin toiminnoiksi. Vastaavasti ihmisen ja luonnon toiminnot nähdään toisistaan erillisinä prosesseina. Kartesiolaisessa ajattelussa valtasuhde on aina selvä, mieli hallitsee ruumista ja ruumis tottelee. Samoin ihminen kaikessa rationaalisuudessaan hallitsee luontoa. Samaa hierarkkista ajatusperinnettä edustavat patriarkaalisuus ja kolonialismi. Luomakunnan huipulla häärii rationaalinen länsimainen mies...
Yksinkertainen selitys sille, miksi ympäristökatastrofi pahenee vaikka tiedämme hyvin ympäristöongelmien syyt, on se että ihminen ei loppujen lopuksi ole erityisen rationaalinen olento, ainakaan oman käytöksensä suhteen. Vaikuttaa siltä, että säästeliäisyys ja kohtuullisuus eivät ole ihmiselle lajityypillisiä hyveitä. Jos ihmiset olisivat rationaalisia olentoja, syntyvyys olisi viimeistään 80-luvulla vähentynyt kaikkialla maailmassa sellaiselle tasolle, että tuleville sukupolvillekin jäisi mahdollisuudet elämään. Lentomatkustaminen olisi kielletty ja lihaa saisi syödä vain erikoisluvalla. Katumaastureita tuskin olisi koskaan hyväksytty liikenteeseen. Pakkausmuovit olisi kielletty jo aikoja sitten. Vaikuttaa siltä, että ihminen käyttää aina niin paljon energiaa, materiaaleja ja ruokaa kuin pystyy. Ihmisen suvunjatkamisvietti ilmeisesti ylittää lajinsäilytysvietin, ja hedonistinen nautinnontavoittelu houkuttelee enemmän kuin rationaalinen tulevaisuuden rakentaminen. Sinne missä on ylijäämää, syntyy kulutusta.
Millainen tulevaisuus meitä sitten odottaa? Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa. Historian opiskelu sen sijaan antaa perspektiiviä, jonka avulla erilaiset tulevaisuuskuvitelmat näyttäytyvät oikeassa valossa. Kun kuvittelee eteensä ajan ennen öljyn, kivihiilen ja uraanin käyttöönottoa, ei ole kovin vaikea kuvitella maailmaa, jossa niitä ei enää ole käytettävissä. Kovin vaikea ei ole myöskään päätellä, että se maailma ei ole kovin kaukana tulevaisuudessa. Tulevaisuuden uljas siivousrobotti hyytyy viimeistään siinä vaiheessa, kun aurinko menee pilveen tai tuuli tyyntyy. Loput tomuista luuditaan perinteisesti lihasvoimin.
---
(Julkaistu uusisuomi.fi Puheenvuorossa 12.12. 2013)
Hurmioituneilla teknologiafantasioilla on pitkät perinteet. Kasvin kirjoitus muistuttaakin robottifantasioiden kulta-ajan, 1950-luvunvisioita, joissa autot lentävät, talot puhuvat isännilleen ja robotit imuroivat emäntien puolesta. Kasvin kirjoitus on malliesimerkki teknologiauskosta. Aikamme taipumuksena on ajatella, että tieteen avulla ihminen keksii ratkaisut kaikkiin ongelmiin. Esimerkiksi lääketieteen voittokulkua tutkimalla voi helposti saada sellaisen käsityksen, että ihminen tulee ennemmin tai myöhemmin voittamaan kaikki sairaudet. Kun tutkii tietotekniikan kehitystä, tulee luonnollisesti siihen käsitykseen, että tekoäly korvaa vajavaisen ihmisen puutteet ennemmin tai myöhemmin.
Ympäristöongelmat ovat tiedeuskon sokea piste. Ilman lääketieteen huikeaa kehitystä ihmiset eivät eläisi säännönmukaisesti lähes satavuotiaiksi. Tieteen ansiosta planeetallamme on yli seitsemän miljardia luonnonvarojen kuluttajaa. Ilman fossiilisten polttoaineiden hyödyntämistä ilmakehä ei uhkaisi nyt lämmetä sivilisaatioiden kestokyvyn yli. Aiheuttamamme sukupuuttoaalto johtuu sekin teknologian tuomista mahdollisuuksista hyödyntää luonnonvaroja ja muita eliölajeja. Ilman petrokemiaa emme olisi keksineet muoveja, jotka nyt täyttävät meriämme. Ilman ydinfysiikkaa ei Tshernobylin ja Fukushiman onnettomuuksia olisi tapahtunut. Tietoliikenne- ja viestintäteknologia mahdollistaa tietoyhteiskunnan, joka nielee valtavia määriä energiaa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Tieteen edistyksellisyyteen uskova on tietenkin kärkäs väittämään, että tiede ratkaisee syntyneet ympäristöongelmat. Usko elää vahvana, vaikka minkäänlaista näyttöä tästä ei ole. Teknologia ei pelasta ympäristöongelmilta, se aiheuttaa niitä. Ihmisten määrä lisääntyy, kasvihuoneilmiö voimistuu, meret täyttyvät muovista, lajisto köyhtyy, metsäkato leviää. Teollisuus toki ottaa myöhästyneitä, haparoivia askeleita kohti energiatehokkuuden parantamista ja ekologisempia prosesseja ja materiaaleja, mutta ns.rebound-ilmiö vie niidenkin hyödyt. Yhtäällä säästyvä energia yksinkertaisesti kulutetaan toisaalla.
Tiedeuskoisissa utopioissa korostuu aina ihmisen rationaalisuus, älykeskeisyys. Robotti siivoaa rationaalisen tulevaisuuden ihmisen kodin, sillä eihän järkevä ihminen toki tuhlaa aikaansa siivoamiseen. Tulevaisuuden jääkaappi tilaa ruoat itse ruokakaupasta, koska eihän järkevä ihminen viitsi ravata ruokakaupoissa. Tulevaisuuden koti säätää itse lämpötilansa, jotta ihmisen ei tarvitse. Tulevaisuuden ihmisellä on aina parempaa tekemistä kuin viettää arkista elämää tylsine ja toistuvine tehtävineen. Tulevaisuuden ihminen on näissä visioissa kuin pyörätuoliin sidottu Stephen Hawking, puhdas mieli ilman ruumiin rajoitteita.
Teknologiatutkija Mika Pantzar on havainnut, että teknologiauskoisten tulevaisuusvisioiden taustalta löytyy usein eräänlaista kartesiolaista ajattelua. Ihmisen toiminnot ajatellaan toisistaan erillisiksi, mielen ja ruumiin toiminnoiksi. Vastaavasti ihmisen ja luonnon toiminnot nähdään toisistaan erillisinä prosesseina. Kartesiolaisessa ajattelussa valtasuhde on aina selvä, mieli hallitsee ruumista ja ruumis tottelee. Samoin ihminen kaikessa rationaalisuudessaan hallitsee luontoa. Samaa hierarkkista ajatusperinnettä edustavat patriarkaalisuus ja kolonialismi. Luomakunnan huipulla häärii rationaalinen länsimainen mies...
Yksinkertainen selitys sille, miksi ympäristökatastrofi pahenee vaikka tiedämme hyvin ympäristöongelmien syyt, on se että ihminen ei loppujen lopuksi ole erityisen rationaalinen olento, ainakaan oman käytöksensä suhteen. Vaikuttaa siltä, että säästeliäisyys ja kohtuullisuus eivät ole ihmiselle lajityypillisiä hyveitä. Jos ihmiset olisivat rationaalisia olentoja, syntyvyys olisi viimeistään 80-luvulla vähentynyt kaikkialla maailmassa sellaiselle tasolle, että tuleville sukupolvillekin jäisi mahdollisuudet elämään. Lentomatkustaminen olisi kielletty ja lihaa saisi syödä vain erikoisluvalla. Katumaastureita tuskin olisi koskaan hyväksytty liikenteeseen. Pakkausmuovit olisi kielletty jo aikoja sitten. Vaikuttaa siltä, että ihminen käyttää aina niin paljon energiaa, materiaaleja ja ruokaa kuin pystyy. Ihmisen suvunjatkamisvietti ilmeisesti ylittää lajinsäilytysvietin, ja hedonistinen nautinnontavoittelu houkuttelee enemmän kuin rationaalinen tulevaisuuden rakentaminen. Sinne missä on ylijäämää, syntyy kulutusta.
Millainen tulevaisuus meitä sitten odottaa? Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa. Historian opiskelu sen sijaan antaa perspektiiviä, jonka avulla erilaiset tulevaisuuskuvitelmat näyttäytyvät oikeassa valossa. Kun kuvittelee eteensä ajan ennen öljyn, kivihiilen ja uraanin käyttöönottoa, ei ole kovin vaikea kuvitella maailmaa, jossa niitä ei enää ole käytettävissä. Kovin vaikea ei ole myöskään päätellä, että se maailma ei ole kovin kaukana tulevaisuudessa. Tulevaisuuden uljas siivousrobotti hyytyy viimeistään siinä vaiheessa, kun aurinko menee pilveen tai tuuli tyyntyy. Loput tomuista luuditaan perinteisesti lihasvoimin.
---
(Julkaistu uusisuomi.fi Puheenvuorossa 12.12. 2013)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti