Ydinvoima on oikeiston valinta

Ydinvoiman kannatus eduskunnassa on vahvimmillaan oikeistossa. Miksi näin on?

Ydinvoima on luonteeltaan pääomaintensiivistä. Siinä sitoutetaan paljon pääomaa ja pyritään keskittämään tuotanto pienelle alueelle käyttäen korkeaa teknologiaa. Sijoitus tuottaa vakaasti ja pitkään. Ydinvoimassa tarvittava polttoaine tuotetaan yleensä kehitysmaissa ja käytetty polttoaine voidaan kuljettaa maihin, joissa valvonta on vähäistä. Sijoittajien kannalta ydinvoiman todelliset ongelmat voidaan siis ulkoistaa näkymättömiin kätevästi, eivätkä ne näy taseessa.

Uusiutuva energia taas tuotetaan hajautetusti. Kun ydinvoimaloita tarvitaan muutama tarkkaan valituilla paikoilla, aurinko- ja tuuligeneraattoreita tarvitaan tuhansia ympäri Suomen. Korkean ja vakaan tuoton saaminen uusiutuvasta energiasta on vaikeampaa, koska melkein kuka tahansa voi ostaa tuuligeneraattorin tai aurinkopaneelin ja ryhtyä energian suhteen omavaraiseksi. Sijoituskohteena uusiutuva energia on huonompaa, koska sitä on vaikeampi hallita ja myydä.
Tässäkin asiassa oikeiston ja vasemmiston ero löytyy kun seurataan vaalirahoitusta alkulähteilleen asti. Asettaako kansanedustajasi kansalaisen vai sijoittajan edun ensisijaiseksi?

Todellisesta kestävyysvajeesta ei puhuta

Kriisitietoisuutta peräänkuulutetaan tiedotusvälineissä milloin kenenkin suusta mielikuvituksellisin sanakääntein. Puheiden mukaan Suomi on mm. kestävyysvajeessa.

Maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä ja väestö kasvaa vuosi vuodelta. Joka vuosi saamme kuulla Maapallon kantokyvyn ylittyvän enemmän kuin edellisenä vuonna. Keskimääräinen suomalainen kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä huomattavasti enemmän kuin keskimääräinen maailman asukas.

Kestävyysvajeesta puhuvat unohtavat usein mainita, että Suomen kansantalous kasvaa joka vuosi. Suomi on nyt rikkaampi kuin koskaan ennen. Tämän päivän toimeentulotuella elävä nauttii elintasosta, josta 1950-luvun keskiluokka ei voinut haaveillakaan. Köyhinkin suomalainen voi hankkia viihde-elektroniikkaa, syödä monipuolista, terveellistä ruokaa ja harrastaa erilaisia asioita turvallisessa yhteiskunnassa.

Tuotannon rationalisoinnin ja tehostamisen ansiosta voimme tänään tuottaa 1950-luvun suomalaisen elintason merkittävästi vähemmällä työpanoksella. Alkutuotanto ja jalostus eivät enää vaadi paljon työvoimaa, ja viime vuosikymmeninä työpaikkoja on syntynyt lähinnä palveluihin, jotka eivät tuota välttämättömyyshyödykkeitä.

Todellinen kriisimme on varallisuuden epätasa-arvoinen jakautuminen globaalisti ja kansallisesti ja ekosysteemipalveluiden liiallinen hyödyntäminen. Tämän todellisen kestävyysvajeen ratkaiseminen ratkaisisi myös talousongelmamme.