Todellisesta kestävyysvajeesta ei puhuta

Kriisitietoisuutta peräänkuulutetaan tiedotusvälineissä milloin kenenkin suusta mielikuvituksellisin sanakääntein. Puheiden mukaan Suomi on mm. kestävyysvajeessa.

Maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä ja väestö kasvaa vuosi vuodelta. Joka vuosi saamme kuulla Maapallon kantokyvyn ylittyvän enemmän kuin edellisenä vuonna. Keskimääräinen suomalainen kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä huomattavasti enemmän kuin keskimääräinen maailman asukas.

Kestävyysvajeesta puhuvat unohtavat usein mainita, että Suomen kansantalous kasvaa joka vuosi. Suomi on nyt rikkaampi kuin koskaan ennen. Tämän päivän toimeentulotuella elävä nauttii elintasosta, josta 1950-luvun keskiluokka ei voinut haaveillakaan. Köyhinkin suomalainen voi hankkia viihde-elektroniikkaa, syödä monipuolista, terveellistä ruokaa ja harrastaa erilaisia asioita turvallisessa yhteiskunnassa.

Tuotannon rationalisoinnin ja tehostamisen ansiosta voimme tänään tuottaa 1950-luvun suomalaisen elintason merkittävästi vähemmällä työpanoksella. Alkutuotanto ja jalostus eivät enää vaadi paljon työvoimaa, ja viime vuosikymmeninä työpaikkoja on syntynyt lähinnä palveluihin, jotka eivät tuota välttämättömyyshyödykkeitä.

Todellinen kriisimme on varallisuuden epätasa-arvoinen jakautuminen globaalisti ja kansallisesti ja ekosysteemipalveluiden liiallinen hyödyntäminen. Tämän todellisen kestävyysvajeen ratkaiseminen ratkaisisi myös talousongelmamme.